Saksa 17.11.-12.11.2025
Lähdimme matkaan jo edellisenä päivänä 16.11. ja majoituimme Helsingissä. Lentomme lähti aikaisin aamulla 17.11. ja saavuimme Bremenin Volkshochschuleen (VHS) iltapäivällä.
1. vierailupäivä
Ensimmäisenä meille esiteltiin VHS:n rakennus. Oppilaitos toimii Bamberger rakennuksessa. Sen rakennutti Julius Bamberger 1900-luvun alussa ja se on Bremenin ensimmäisiä pilvenpiirtäjiä. Juutalaisvainojen myötä rakennuksen omistaja ja rakennuttaja joutui lähtemään Amerikkaan pakoon ja talo jäi natsien hallinnon alaisuuteen. Toisen maailmansodan jälkeen taloa on käytetty moneen ja viimeisimpänä se on annettu Bremenin VHS:n käyttöön. Tätä ennen VHS Toimi ympäri kaupunkia monissa eri toimipisteissä. Tilat on hienot ja monipuoliset ja vaikuttavat toimivan erinomaisesti VHS:n käyttöön.
Ruokailimme VHS:n oppilasravintolassa, jossa järjestetään ammattilailaisten täydennyskoulutusta. Esimerkiksi viimeisimpänä isona hankkeena on suurtalouskokkien kouluttamainen käyttämään enemmän paikallisia ja kestävästi tuotettuja raaka-aineita.
Ruoan jälkeen oli vuorossa hanke-esittely. Oppilaitos on ollut mukana hankkeessa “Art on perscription” – taide lääkintänä voisi olla osuva käännös. Hannah Goebel esitteli meille hankkeen ja sen tuloksia. Esittely oli mielenkiintoinen ja olisin halunnut tietää hankkeesta kaiken heti siltä istumalta. Ikävä kyllä siihen ei ollut aikaa ja toisaalta hyvät kysymykset tulee jälkikäteen. Odotan mielenkiinnolla hankkeen loppuun saattamista ja sen tuotosten lukemista.
Tällä viikolla VHS:ssä oli esillä “Latvialainen tori” -toisen vaihtohankkeen tiimoilta, ja kävimme tutustumassa siihen. Keskustelin Dennis:n Kanssa musiikin opetuksen digitalisoitumisesta ja tulevaisuuden musiikin opettajuudesta. Tämän jälkeen siirryimme seuraamaan opetusta kurssille, jonka voisi kääntää nimelle: Rakastan laulamista mutta…
Kurssi on kuoro, johon osallistuu laulajat, joille on jäänyt trauma ja uskomus, että he eivät osaa laulaa. Otimme osaa opetukseen ja ihailin kurssin opettaja Stefanie Lubrichtia koko opetustunnin ajan. Sain häneltä välittömästi kourallisen työkaluja omaan opettajuuteeni ja en voi vieläkään uskoa, kuinka taitavasti Stefanie opetti laulua ihmisille, jotka eivät usko osaavansa laulaa. Kurssin jälkeen keskustelimme hänen kanssaan vielä hänen opetuksestaan ja kerroimme omasta toiminnastamme.
2. vierailupäivä
Aloitimme aamun keskustakierroksella. Hotellimme sijaitsi melko kaukaisessa lähiössä ja meillä oli ongelmia taksin tilaamisessa. Mutta pääsimme kuitenkin lopulta Bremenin keskustaan ja ehdimme hieman nähdäkin paikkoja.
Keskustakierroksen jälkeen menimme Bamberger-talolle ja meillä oli vuorossa keskustelu Anne Bock:n kanssa. Anne on opiston taide ja käsityöosaston johtaja. Keskustelimme hänen kanssaan hänen työnkuvastaan ja hän kertoi meille oppilaitoksen toiminnasta. Vertailimme oppilaitoksiamme, niiden toimintaympäristöä ja etuja ja haasteita, joita oppilaitoksillamme on toisaalta toisiimme nähden ja toisaalta ympärillä toimiviin harrastustoiminnan tarjoajiin. Kiehtovan keskustelun jälkeen siirryimme seuraamaan ja ottamaan osaa Washington Ferreira de Oliveiran pitämään kansalaisopiston kuoroon.
Kuoro oli mielenkiintoinen kokemus. Se sisälsi monia hyvin samanlaisia toimintatapoja ja –ajatuksia, kuin edellisen päivän lauluryhmä, mutta oli organisoitu nimenomaan kuoroksi. Havaitsimme, että ryhmässä oli ainakin jonkin verran samoja laulajia kuin edellisen päivän ryhmässä. Osallistuin toimintaan kuoron bassojen kanssa ja kyselin vieressä olevilta ryhmäläisiltään heidän ajatuksiaan kuorosta. Kuoron toiminta perustuu hyvin voimakkaasti johtajansa ammattitaitoon ja persoonaan. Kuorossa oli jatkuvasti innokas tempo ja kaikilla vaikutti olevan hauskaa. Opettaja antoi lauluvinkkejä ja opetti stemmoja ja laulujen sanoja intohimoisesti. Kurssin laulut oli suunniteltu täsmälleen tälle alkeisryhmälle ja ne toimivat erittäin hyvin. Kappaleet tarjosivat laulajille sopivasti haastetta, mutta erityisesti loivat kannustavaa yhdessä tekemisen ilmapiiriä.
Kuoron toiminnassa minua erityisesti yllättänyt piirre on, että kuoron toiminta on kurssiluontoista. Joka lukukauden aluksi alkaa uusi kurssi, joka kestää noin 15 kertaa ja sitten se loppuu. Edellisen kurssin lopuksi ei tiedä, kuka on ilmoittautunut seuraavalle kurssille, mutta se ei haittaa, sillä seuraavalla kurssilla on oma ohjelmisto ja toiminta ei edes yritä luoda monen vuoden pitkäjänteistä työskentelyä, jossa luotaisiin perusohjelmistoa (tai sitä, mitä tavalliset kuorot pyrkii tekemään).
3. vierailupäivä
Vierailu Bremenin filharmonikkojen luona.
Filharmonikkojen päivä oli erikoinen, sillä juuri sinä päivänä oli orkesterilla pasuunan koesoitto. Emme siis päässeet tutustumaan orkesterin varsinaiseen toimintaan, mutta meille esiteltiinkin orkesterin nuoriso-ohjelma. Nuoriso-ohjelmaa johtaa Marco Gartelmann. Hän on orkesterin entinen lyömäsoittaja, joka on joutunut jättäytymään orkesterin soittajan tehtävästä sivuun kuulo-ongelmien vuoksi. Hän ei kuitenkaan jättänyt orkesteria, vaan hänelle löytyi tehtävä orkesterin nuoriso-ohjelman kehittäjänä.
Nuoriso-ohjelman tehtävä on tuoda orkesteria, klassista musiikkia ja musiikkikasvatusta näkyvämmäksi osaksi alueen kaikkea toimintaa. Orkesterin tiloihin on rakennettu kolme workshop-huonetta. Ensimmäinen, joka meille esiteltiin, oli Gamelan-orkesterin huone. Tilassa oli paljon Gamelan-soittimia, jotka orkesteri oli saanut käyttöönsä sattumalta. Ne oli ollut pitkään varastossa ja kun varastoa tarvittiin muuhun, niin Marcolta kysyttiin, olisiko orkesterilla niille käyttöä. Tilassa soittimet oli aseteltu siten, että vierailuryhmän lapset pääsevät jokainen oman soittimen ääreen ja jokaiselle on oma rooli ryhmässä. Riittää kun osaa laskea kahdeksaan ja ryhmä pääsee soittamaan hyvin kuuloista musiikkia.
Toinen huone oli orkesteri huone. Seinällä oli sinfoniaorkesterin soittimet siististi telineissään ja lähes soittovalmiina. Oppilasryhmän tullessa jokainen saa valita soittimensa, asettua sinfoniaorkesterin järjestykseen ja lapset pääsevät soittamaan yhdessä oikeilla soittimille. Tässä huoneessa tehtävät kappaleet on käytännössä melukappaleita, mutta oikeiden soittimien soiton kokemus on erittäin arvokas. Tilassa pidetään myös päiväkotiryhmille omia konsertteja, joissa lapset osallistetaan mukaan taputtamalla ja muilla vastaavilla keinoilla.
Tämän jälkeen näimme harjoitus- ja pienkonserttisalin. Bremenin Filharmonikkojen tilat on rakennettu entisen tupakkatehtaan rakennukseen. Salissa on ehkä 800 paikkainen katsomo ja tilapäinen lava, joka on rakennettu saman muotoiseksi ja kokoiseksi, kuin on Bremenin konserttisalissa. Sali oli erikoisen näköinen, sillä lavan ja yleisön väliin oli tehty sermi pasuunan koesoittoa varten. Kysyin, kuinka usein orkesterilla on konsertteja juuri tässä salissa ja minulle kerrottiin, että harjoitukset on 3 päivänä viikossa ja konsertteja usein vähintään kerran viikossa. Tämän lisäksi orkesteri konsertoi säännöllisesti Bremenin konserttitalossa ja Oopperatalossa.
Kolmas huone oli kokeilevan musiikin huone. Huoneessa pääsi konkreettisesti kokeilemaan ja leikkimään eri toimintapisteissä. Yhdessä pisteessä demonstroitiin, kuinka samankokoiset puupalat tuottaa eri korkuisen äänen ja toisaalta, kuinka erikokoiset eri korkuisen.
– Yhdessä pisteessä oli erilaisia tarvekaluja lyömäsoittimina ja ne oli ohjattu eri kitaraefektien läpi. Tarvekaluja soittamalla pääsi kuulemaan mitä kiinnostavimpia improvisoituja sävellyksiä.
– Tilassa oli Walking Bass -Basso, jota soitettiin kävelemällä. Sähköviulu, johon oli yhdistetty tabletti, joka opetti soittamaan viulua oikeasti.
– Tuuba, joka oli suoristettu lähes kokonaan.
– PVC-urut, siis viemäriputkesta tehty soitin, jota soitetaan läpsyttelemällä lyömälätkillä putkien päitä.
– Kosketusruutu, joka opetti soittamaan klarinettia, harppua, ksylofonia tai huilua (ei oikeasti, mutta sellaisen mielikuvan saattoi saada.) Peli ohjasi hyvin toimivan oppimisprosessin, jossa ensin kuullaan opeteltava kappale, sitten harjoiteltava osa ja sen jälkeen pääsee soittamaan. Oikein soitetun version jälkeen opetetaan seuraava jakso, joka hetken päästä yhdistetään aiempaan. Näin oppilas on parissa minuutissa oppinut soittamaan ihan oikean kappaleen alusta loppuun.
– Miksaa oma orkesteri. Näytöltä voi valita, mitä kappaletta orkesteri soittaa ja näytön alla on miksauspöytä, jossa voi liukusäätimillä säätää kunkin soittimen äänenvoimakkuutta. Esimerkiksi, mitä kuulostaisi Carmen-alkusoitto, jos siitä kuuluisi vain tuuban mikrofoni, tai pelkät lautaset.
Siirryimme kokoushuoneeseen keskustelemaan Marcon järjestämästä nuorisotoiminnasta ja toisaalta kertomaan omasta toiminnastamme. Vertailimme toimintaamme ja saimme tietää paljon heidän toiminnastansa. Marco oli erittäin kiinnostunut työstä, jota teemme ja toisaalta me osoitimme myös oman kiinnostuksemme runsaasti. Hän oli hyvin halukas jakamaan toiminta-ajatuksia ja ideoita kanssamme ja toivoo, että voimme tehdä yhteistyötä tulevaisuudessakin.
Kotimatka
Seuraavana päivän matkustimme takaisin Suomeen ja Saksan matka päättyi. Matka oli todella antoisa ja kiinnostava. Sain matkalta paljon työkaluja, joista osan esittelen erillisessä artikkelissa.
Lopuksi
Aikuisten alkeisoppimispolku –hankkeen vierailut oli mielenkiintoisia ja antoisia. Pääsimme vertailemaan erimaiden kulttuureita ja toimintatapoja. Näimme mitä eri paikoissa tehdään ja millaista toimintaa arvostetaan ja toivotaan.
Varsinaista päätarkoitusta ajatellen huomasimme, että olemme itseasiassa Suomessa ja Järvi-Saimaan kansalaisopistossa ehkäpä jo monin tavoin pidemmällä kehityksessä aikuisten alkeisoppimista ajatellen. Monet asiat, joista keskustelimme, oli yhteisiä, mutta me olemme alkaneet jo ratkaisemaan ja kohtaamaan niitä, kun vierailukohteissamme vasta odotettiin niiden tulevan vastaan.
Liettua oli erinomainen kohde, sillä Vilkaviskis edustaa monella tavalla hyvin saman kaltaista toimintaympäristöä, kuin missä Järvi-Saimaan kansalaisopisto toimii. He vasta aloittelevat aikuisten opettamista, joten Vilkaviskisin musiikki- ja taidekoulu on paikka, johon voisi olla tulevaisuudessa hyvä järjestää vastavuoroisia opiskelijaryhmien vierailuita. Voisimme jakaa paljon näkemyksiä ja kokemuksia siitä mitä meillä on yhteistä.
Saksan vierailu oli erinomainen sen vuoksi, että näimme, kuinka isossa oppilaitoksessa pystytään huomioimaan ja kohtaamaan aikuisoppijat. Erityisesti aikuiset, jotka haluavat vain harrastaa, eivätkä välttämättä tavoittele harrastukseltaan mitään erityisen runsasta kehitystä tai huippuosaamista. Vierailun kohokohta oli ehdottomasti nähdä musiikin huippuosaajia työssään ja oppia heiltä.